Nuffieldit ja Leylandit kaivurialustoina

Nuffield ja Leyland traktotoreiden poikkeuksellisen selkeä rakenne ja valmiit asennuspaikat tekivät niistä verrattomia kaivurialustoja.
Niiden päälle asennettiin monen merkkisiä kaivureita. Mm. Vammaksen tehtaiden valmistamia "riuku-vammaksia", Hymaksia, Ukko-Mestareita, Ahmoja ja muita 50-70 luvun kaivurimerkkejä.
Yleensä koneissa oli joko puoli, täys taikka 5/4 telat parantamassa liikkumista. Tuon ajan traktorikaivurit olivat ns. vastapainokaivureita, jolloin keulassa oli joko hydrauli ja/taikka polttoaineen lisäsäiliö.
kaivuuvarustuksiin varustuksiin kuului yleensä myös nokkapumppu, jonka avulla hydrauliset laitteet saivat lisää nopeuta ja voimaa.
Näillä tämän mallisilla traktorikaivureilla oli valta-asema metsä ja pelto-ojien kaivuussa pitkälti 70 luvulle asti kunnes ilmeistyivät ympäripyörivät kaivinkoneet. Nykyisin nämä monet koneet elelevät leppoisia eläkepäiviään maatilojen pikkuhommissa.

Nuffield universal FOUR ja UM -4G
Nuffield universal four ja ukko-mestari 4G

UM 352 alustakoneena Nuffield 4/65
Um 352 alustana Nuffield 4/65. Kuva: Keskon konekuulumisia 1970.

Vammas Kersantti
Vammas Kersantti

Hymas kaivuri
Hymas Kaivuri.

Nuffield 4/65 ja Vilske 1000 kuormain

Quickie Pikavik-plus


Lataa kaivureiden teknisiä tietoja Excel taulukkona
!

Nuffieldit metsäajossa

Suuret lapin savotat 1950 -luvulla muuttuivat työnkuvaltaan oleellisesti, kun hevosten tilalle rynnivät rautahevoset: Traktorit.
Alkuun savotoilla voitiin nähdä lähes läpileikkaus erimerkkisistä tuontikoneista suomessa, kunnes kokemus karsi huonoimmat joukosta pois.
Valtamerkkeinä lapin savotoilla nähtiin Fordson ja Nuffield. Nämä vastasivat ominaisuuksiltaan juuri sitä mitä savotoilla tarvittiin: Hyvä maavara, sopiva teho, jälkiasennuskomponenttien helppo asennus mahdollisuus ja kestävyys.
Kuormaimina tuolloin toimi joko pelkkä miestyövoima tahi vaijerikuormaimet. Hydrauliikka teki vasta tuloaan.

Nuffieldeja kauppasi tietenkin Kesko Oy mainoksen sanoin "Nuffield Universal tractor 'voimanpesä' -metsäkuljetuksiin".
Mainoksessa myös kerrottiin mitä työvälineitä siihen voi asentaa. Mm. Tukkikuormaimet, vintturit, lumenaurausvälineet, puskurit, kauhakuormaajat, puolitelat, ja ketjut mainittiin suuresta valikoimasta.

Tuolloin monesti ostettiin pelkkä traktori joka kyläsepän avustuksella itse varusteltiin.
Kärryinä käytettiin itsetehtyä rekeä ja pidosta huolehti kitkaketjut tahi puolitelat.

Näillä vehkeillä puuta kuljetettiin tienvarsiin välivarastolle ja järven jäälle uittoa odottamaan.
Tämä toimi siihen asti kunnes kuusikymmenluvun lopulla ilmestyivät ensimmäiset "metsätraktorit". Myös metsätraktoripuolella Nuffieldia kokeiltiin ruotsalaisten BMC -paritraktorin turvin. Hanke kumminkin kariutui Englannin puolen epäluottamukseen homman kannattavuudesta.

Hydropankko ja Metsävarusteltu Nuffield. Kuvat: Keskon Konekuulumisia '68

Nuffieldit BMC:n 6 -sylinterisellä

Koska 1950 ja 60 -luvulla traktorien vakiotehot pysyttelivät pääasiassa alle 70 hevosvoiman tasossa, alkoivat erinäiset kyläsepät ja pienpajat asentaa traktoreihin voimakkaampia kuusisylinterisiä moottoreita. Nuffieldien jälkiasennusmoottorit olivat pääasiassa konsernin omien kuorma-autojen moottoreita, malleiltaan BMC OEB 5.1 tai OEF 5.7. Tehoja näistä 5.1 ja 5.7 litraisista suoraruiskudieseleistä saatiin noin 80-120 hv. Moottorit olivat suoraa sukua traktorinmoottoreihin, mm. putket, männät yms. olivat samoja.

Yleisimmät muutokset traktoriin:
- Rungon pidennys
- Jäykemmät Riippumattoman VOA:n kytkin jouset
- "yksöiskytkimellisessä" mallissa kytkin vaihdettiin usein 13" "heavyduty" -malliin
- Ulosoton pääakseli laakereineen vaihdettiin lujempaan
- Vaihteiston pääakseli laakereineen vaihdettiin rasitusta enemmän kestäviin
- Jäähdytinsäleikkö vaihdettiin isompaan, vesipumppuun asennettiin lisäpropelleja.
- Ohjaustanko jouduttiin uusimaan pitempään taikka asennettiin tehostettu ohjaus.

Englannissa yritys nimeltä Lowndes Garages LTD jälkiasensi BMC:n 6 -koneita enemmältikkin Nuffieldeihin. Mallimerkinnäksi tuli tällöin virallistettu 10/85. Koneen mukana tuli jopa oma käyttöohjekirjakin, joka oli vartavasten tehty tälle moottorimuutokselle. Suomessa Kesko oy asensi asiakkaan pyynnöstä uuden tai tehdaskunnostetun BMC kutosen asiakkaan niin halutessa.

Nuffield 6 sylinteinen kone
Kuva Nuffieldiin asennetusta 6 -sylinterisestä BMC moottorista. Copyright: "Nuffiko"

Nuffield ja Leyland Prototyypit

 

Mitä prototyyppi tarkoittaa?
: Prototyyppi "proto" tarkoittaa uutta laitetta/teknistä kokeilua, joka on lähes valmis sarjatuotantoon, mutta kuitenkin vasta kokeiluasteella.
Yleensä "protot" ovat tehty pitkälti käsityönä kalliisti, koska sarjatuotanto välineitä ei proto asteella ole.

Nuffield protoja:

Kaikki Nuffieldin tuotantomallit ovat jossakin vaiheessa kokeneet protovaiheen ennen sarjatuotantoa, mutta nyt tässä käsittelemme tuotannon ulkopuolelle jääneitä kokeiluja.

NUFFIELD UNIVERSAL M2

Nuffield Universal M2 perustui tekniikaltaan malleihin M3 ja M4.
Se oli telatraktori kokeilu, joka jäi prototyyppiasteelle.
Telat olivat ns. "puolitelat" ja ne tulivat takarenkaiden tilalle. Malli oli samanlainen joita nykyisin tavataan mm. mönkijöissä, eli lyhyt ja korkea.

Tämän telatraktorin vetoteho on ollut omaa luokkaansa aikanaan.
Projektin telat olivat olleet käytössä jo toisen maailmansodan aikana sotilaskoneissa, joista tekniikka periytyi Nuffield Universal M2 kokeiluun.
Nuffield valmisti myös sotakoneita aikanaan jo varhain ennen traktori tuotannon aloittamista.

 

NUFFIELD/LUCAS HYDROSTAATTINEN VOIMANSIIRTO

Kuva: Nuffield 460 ja Lucas Hydrostatic Drive.

Lucas sähkölaitteita tuottavan firman ja Nuffield organisaation yhteistyönä oli kehitteillä kuusikymmen luvulla täysin portaaton hydrostaattinen voimansiirto. Tämä protolaatikko asennettiin 460 Nuffieldiin.
Valitettavasti se oli liian edellä aikaansa ja kallis prototyyppi haudattiin vähin äänin. vain yksi halkileikkauskuva on tästä säilynyt! Vastaavan tyylistä vaihteistoa käytettiin myöhemmin mm. JCB:n kaivureissa

NUFFIELD NELIVETO
Nuffieldeista tehtiin muiden firmojen avustuksella paljonkin nelivetoisia, mutta vuosina 1959 - 1961 tehtaalla tehtiin myös täysin oma nelivetoinen traktori. Näitä tehtaalla valmiiksi nelivedoiksi tehtyjä Nuffieldeja tehtiin kymmenkunta. Etuakseleina käytettiin Morris Commercial akseleita. Molemmat traktorit ovat säästyneet näihin päiviin asti!

 

Jos Nuffield kuume iskee!



Kooste kirjoituksista Nuhvi.net -Foorumilta!



Jos olet aikeissa hankkia Nuffield tai Leyland traktorin, tässä sinulle pieni vinkkilista asioista tai kohdista jotka kannattaa tarkistaa traktorin koeajolla!




1. Vanhan traktorin moottorista pitää aina tutkia mahdolliset pakkasvauriot, tekeekö painetta jäähdyttäjään? Näkyykö hitsauksia taikka lohkeamia lohkon kyljessä? Sisäpuoliset vaikeita selvittää! Ota jäähdyttäjän korkki auki ja käynnistä traktori. Jos nestepinnalla näkyy kuplintaa, on se mahdollinen merkki joko putki tai kannentiiviste vauriosta. Putki maksaa noin 40 - 50 €/kpl ja kannentiiviste noin 35 euroa, joten kalliista viasta ei ole ehkä kysymys.

2. Onko vedet ja öljyt sekaisin? Veden öljyn seassa huomaa "tippoina" mittatikusta tai öljymäärän äkillisenä lisääntymisenä. Jos öljyt käytön jälkeen ovat valkeat on se merkki vesien ja öljyjen sekoittumisesta. Tämän vaivan aiheuttaja on yleensä sylinteriputken alapään tiivisterenkaan pettäminen, joka maksaa alle 10 € per putki. Joskus voi myös lohkon tai putken paha korroosio aiheuttaa ko. vaivan ja tämä remontti vaatiikin hiukan enempi vaivaa.

3. Kun menee traktoria katsomaan, kannattaa ottaa HETI kiinni pakosarjasta. Yleensä myyjä varoittaa, että hieman siirsi konetta, ja että pakosarja on kuuma. Tästä voi päätellä, ettei traktori lähde alle +5 lämpötilassa käymään, eli koneremppaa mahdollisesti tiedossa. Vika voi olla männänrenkaissa, väljiintyneissä männissä ja putkissa tahi kannen venttiileissä. Putket maksavat n. 40 - 50 € kpl, mäntä noin 100 € ja rengassarja 50 € mäntää kohden. Venttiilit maksavat 10 - 20 €/kpl mutta usein myös kansi on syytä kunnostaa asiansa osaavalla pajalla.

4. Jos yksilö ajokuntoinen, niin kannattaa koeajaa läpi kaikki vaihteet, kiihdyttäen ja jarruttaen. Varsinkin vitosvaihteen laakerien väljyyden huomaa usein kun kiihdyttää täyteen vauhtiin ja laskee äkisti kaasun pois. Se potkaisee vaihteen vapaalle. Pakilla ajaessa kannattaa myös vuoron perään kiihdyttää ja jarruttaa. Jos vaihteistosta kuuluu kaasua hellittäessä voimakas "KROOK, KROOK, KROOK", niin pakkiakselin rattaan akseli on rikki. Saa vaihdettua, kun ottaa perärepun pois. Melko työläs, muttei mahdoton homma. Uuden akselin se vaatii teetettäväksi/tehtäväksi sorvissa, joskus löytyy myös käytettynä purkamoilta.

5. Jarrut ei ostaessa todennäköisesti toimi, mutta ne on helppo itse kunnostaa mallista riippumatta. Uutta kitkapintaa, ja vipstaakien herkistelyä sekä säätöä. Jos stefa on vuotanut alennusvaihteesta öljyäi taka-akselin banjon päälle, niin jarruja ei saa, ennen kuin öljyn vuoto on tilkitty alennusvaihteen akselilla! Stefa maksaa noin 20 € ja uusi jarrupintasarja 40 €.

6. Nostolaitteen kuorien eheys kannattaa tarkistaa. Väärinkäytöstä johtuen voi olla parsittu hitsaamalla kasaan. Pumpunkunto hyvä testata, jos mahdollista nostamalla jotakin 1-1,5 tonnin kikkaretta. Nostokyky kunnossa ollessa 1300-1800kg mallista riippuen. Mittatikkua nostamalla voi päätellä vähän öljyistä, niin kyllä sitä pitäsi olla ainakin! Peräöljyt ovat vaihtokunnossa lähes poikkeuksetta.

7. Takarenkaat ovat kalliita traktoreihin, niiden kunto vaikuttaa myös hintaan!

8. Jos aikoo entisöidä alkuperäistyyliin, niin kannattaa huomioida kuinka paljon puuttuu vaikeasti saatavia ns.pisteosia! Monesti nettikoneessa myydään "helppo rojekti asiaa ymmärtävälle", "helppo entisöidä" tms. Mutta harvassa ovat todella ne koneet joista löytyy Nuffieldin tunnusomaiset pisteosat, kuten lokasuojan Lucas pisaravalot sekä takaosan kissansilmä (4DM -> 460, uudemmissa Butler "putkivalo"), lokasuojien takana olevat heijastimet varsineen (M4 - DM4 sama kuin peilin varsi, uudemmissa ei ole) yms. Kannattaa olla erityisen tarkka jottei tule pettymystä. Nettikoneen "helppoja entisöintikohteita" on syytä varoa!

9. Jos Nuffield on varustettu kuutoskoneella, niin miten on rungon jatko tehty? Näissä kuutosissa on vanhemmissa alipainesäätöinen Simms´n rivipumppu ja uudemmissa vanhemmiten aika huonosti toimiva ns.hydraulisäätöinen jakajapumppu CAV DPA. Jakapumpullinen herkästi pistää koneen "rönköttämään" tasakaasulla ja samaan hintaan saa olemattoman kylmäkäynnistyvyyden.

10. Kannattaa vähän tutkiskella, kuinka monesta on kerätty. Kyllä originaali kuntoinen on aina arvokkaampi, kuin "sekarotuinen sitä sun tätä" viritelmä! Huom. Kannattaa katsoa nuhvi.net opas "Selvitä traktorin ikä".

11. Ota kaveri(t) mukaan. kaksi/useampi silmäpari näkee enemmän kuin yksi silmäpari!

12. Tarkasta koneen säilytyspaikasta vuotojäljet!

13. Nuffieldissa ohjaus yleensä väljä, muttei ole kovin kallis eikä vaikeakaan korjattava! Puslia saa, sekä nivelpäitä. Simpukan sektoriakselilta mehii usein öljyä, mutta siihen saa stefaa joka maksaa noin 10€. Sektoriakselin ja rattiakselin välisen kierteen väljyyksiä on hankala poistaa. Jos öljyjä on simpukassa pidetty, on yleensä väljyys vain puslissa. Mikäli simpukka on pyörinyt kuivana, voit joutua uusimaan rattiakselin sekä simpukan sektoriakselin vastakierteen. Nämä osat ovat kalliita jos uutena ostaa. Käytettynä purkamoilta voi hyvällä tuurilla löytyä vähän kuluneitakin.

14. Katsele rauhassa useita eri koneita ja mieti myös kotosalla ostopäätöstä. Jos myyjää kiinnostaa myydä, se soittelee perään jollei ole jo valmista ostajaa tiedossa! Nuffit ovat kysyttyä tavaraa jonka arvo ei enää ainakaan tipu.

15. Papereiden kuntoon kannattaa myöskin uhrata hetkinen. Jos koneesta löytyy rekisteriote, ja tai se on rekisterissä, on kilpiin saattaminen erittäin helppoa.
Mikäli paperit puuttuvat joudut uhraamaan hieman enemmän aikaa ja vaivaa jotta koneen saa rekisteriin. Vanhoja traktoreita ei tarvitse viedä konttorille katsastukseen, vaikka monessa paikkaa niin haluaisivatkin.



16. Hinta on monesti se suurin kysymys. Nykypäivänä ajokunnottomasta Nuffieldista kannattaa maksaa noin 500 € ja ajokuntoisesta ei pisteosia sisältävästä yksilöstä noin 1000 - 1500 €. Jos traktori on lähes originellina säilynyt voi sen arvo olla jopa 2000 - 2500 euroa.

Monesti näkee internetin maailmassa ns. entisöityjä traktoreita myynnissä. Harmittavan usein nämä ovat vain nopeasti maalata suhautettu, sen kummemin ajattelematta. Jos kyseessä on todellakin upeasti entisöity ja pisteosiltaan lähes täydellinen niin hinta menee 3500 € paremmalle puolelle.

Tosin kannattaa muistaa, että lopullinen hinta on ostajan ostohalun ja myyjän myyntihalun kompromissi.